Tämä sivu on tarkoitettu terveydenhuollon ammattilaisille, jotka etsivät tietoa kortisonivoideaddiktiosta ja -vieroituksesta.
Tavoitteenamme on helpottaa oireyhtymän tunnistamista ja vieroitusta läpikäyvien kohtaamista vastaanotolla.
Lääkäreille
TSA:n kehittyminen ja oireilu
Paikallissteroidi- eli kortisonivoideaddiktio (topical steroid addiction, TSA) syntyy kortisonivoiteiden imeytyessä verenkiertoon, mikä johtaa luonnollisen kortisolituotannon heikkenemiseen ja sen myötä HPA-akselin negatiivisen palautusjärjestelmän häiriintymiseen. Tutkimusnäytön mukaan pitkäaikainen kortisonivoiteiden käyttö voi myös vaurioittaa ihon pintakerrosta sekä siinä olevia hermoja ja verisuonia, sekä passivoida ihossa olevia glukokortikoidireseptoreja.
TSA:sta parantuminen edellyttää kortisonivoidehoidon lopettamista, mikä käynnistää vieroitusoireyhtymän (topical steroid withdrawal, eli TSW). TSW:n aikana oireet muuttuvat tyypillisesti entistä laaja-alaisemmiksi ja häiritsevät myös hypotalamuksen ja aivolisäkkeen toimintaa.
Monien TSW:tä tutkineiden lääkärien mukaan ilmiö on aliraportoitu ja jää usein huomaamatta niin lääkäriltä kuin potilaalta. TSA- ja TSW-oireet tulkitaan yleensä pahentuneeksi atooppiseksi ihottumaksi, ja niiden hillitsemiseksi määrätään usein vahvempia voiteita. Tämä kuitenkin syventää ongelmaa ja pitkittää edessä olevaa vieroitusprosessia.
Vaikka addiktio- ja vieroitusoireet muistuttavat monin tavoin perinteistä atopiaa, ne usein leviävät atooppista ihottumaa nopeammin, eivätkä rajoitu pelkästään ihoon. Merkittäviä erottavia piirteitä ovat esimerkiksi hermoston häiriöt sekä lämmönsäätelyn ongelmat, jotka eivät kuulu atopian taudinkuvaan, mutta ovat keskeisiä oireita TSW:n aikana.
Lista TSA:lle ja TSW:lle tyypillisistä oireista löytyy täältä.
TSA, eli paikallissteroidiaddiktio (kuva 1) diagnosoidaan usein pahentuneena atooppisena ekseemana. Voidehoidon lopettamisen jälkeen oireet usein voimistuvat merkittävästi (kuva 2), kunnes ne lakkaavat itsestään. Moni parantuu TSW:n jälkeen oireettomaksi.
Diagnosointi ja hoito
Arvioidessa TSA:n mahdollisuutta on tärkeää selvittää potilaan käyttämien kortisonilääkkeiden määrä ja voimakkuus sekä hoidon kesto. Riippuvuuden riski on todennäköisin potilailla, jotka ovat käyttäneet keskivahvoja ja vahvoja voiteita, mutta pitkäaikaisessa käytössä myös miedot kortisonivoiteet kykenevät lamaamaan kehon luonnollista hormonitoimintaa.
Oireet tyypillisesti voimistuvat ja leviävät hoitokertoja harvennettaessa tai pian hoidon lopettamisen jälkeen. TSW-oireiden ilmaantuminen voi joissain tapauksissa kuitenkin kestää jopa viikkoja tai kuukausia. On kuitenkin tyypillistä, että vieroituksen aloittamisen kynnyksellä potilaan ihottuma on kuitenkin merkittävästi vaikeampi kuin kuin ihottuma, johon kortisonivoidehoito on alun perin määrätty.
TSW menee ohi ajan kanssa eikä useimmiten tarvitse lääkehoitoa. Vaikka oireet voivat olla erittäin haastavia, ne helpottuvat parhaiten itsestään. On tärkeää, että ylikuormittunut immuunijärjestelmä saa aikaa palautua ja kehon luonnolliselle hormonitoiminnalle annetaan mahdollisuus normalisoitua rauhassa.
TSW kestää voidehoidon käyttöjakson pituudesta, voiteiden potenssista sekä yksilöllisistä tekijöistä riippuen muutamista kuukausista useisiin vuosiin. Tänä aikana potilasta voi tukea parhaiten kuuntelemalla ja keskustelemalla, kontrolloimalla sekundääri-infektioita sekä määräämällä tarvittaessa sairaslomaa. Pyydämme, ettei vieroitusta läpikäyvien kokemuksia vähätellä ja ettei heitä painosteta tarpeettomaan lääkehoitoon.
Monet lääkevoidevieroitusta läpikäyvät ovat huomanneet myös takrolimuusin (Protopic) sekä pimekrolimuusin (Elidel) aiheuttavan riippuvuutta. Monet ovat raportoineet kalsineuriinin estäjien aiheuttaneen vielä steroidivoiteitakin voimakkaampia vieroitusoireita.
TSW:n aikana oireet yltyvät usein hurjiksi ja iho voi vaikuttaa voimakkaasti tulehtuneelta. Tämä on kuitenkin normaali osa vieroituksen etenemistä, ja oireet hellittävät ajan kanssa itsestään ilman lääkehoitoa.
Pakkausselosteet
TSA- ja TSW -oireita, kuten ihottuman paheneminen sekä lisämunuaisten toiminnan heikkeneminen, luetellaan nykyään yleisimpien kortisonivoidevalmisteiden pakkausselosteissa myös Suomessa. Fimean mukaan haittavaikutusmerkintöjä HPA-akselin lamaantumisesta on alettu lisäämään valmisteyhteenvetoihin vuodesta 2022.
Maksumuurin takana olevia artikkeleita
Ensimmäinen kortisonivoideaddiktiosta puhunut lääkäri oli australialainen John Burry, joka vuonna 1973 kirjoittamassaan tutkimusartikkelissa kuvaili potilaiden haluttomuutta luopua fluorisoitujen kortikosteroidivoiteiden käytöstä voimakkaiden vieroitusoireiden takia.
Vuonna 1979 yhdysvaltalainen Albert Klingman sekä saksalainen Peter Frosch kuvailivat kortisonivoiteiden aiheuttaneen potilaille teleangiektasiaa, atrofiaa, strioja, aknea, ruusufinniä, perioraalidermatiittiä, jalkojen haavaumia, pustulaarista ihottumaa, salasilsaa sekä tummaihoisilla hypopigmentaatiota.
Klingmanin ja Froschin mukaan TSA:sta ei löytynyt mainintaa lääketieteellisestä kirjallisuudesta yli vuosikymmeneen kortisonivoiteiden käyttöönoton jälkeen. Heidän mukaansa ilmiö oli jo tuolloin aliraportoitu ja jäänyt usein huomaamatta niin lääkäreiltä kuin potilailta.
Amerikkalainen ihotautilääkäri Marvin Rapaportia pidetään TSW:tä käsittelevän tutkimuksen pioneerina ja yhtenä ilmiön tunnetuimmista puolestapuhujista. Hän on omistanut uransa kortisonivoidevieroituksesta kärsivien potilaiden hoitamiseen sekä tietoisuuden lisäämiseen kortisonivoiteiden pitkäaikaiskäyttöön liittyvistä haitoista.
Vuonna 1978 Rapaport perusti Los Angelesiin vieroitusoireista kärsivien potilaiden hoitoon keskittyvän klinikan. Vuonna 2012 hän oli mukana perustamassa International Topical Steroid Awareness Networkia (ITSAN), joka on ensimmäinen TSW:hen keskittynyt potilasjärjestöä.
Rapaport julkaisi vuonna 1999 yhdessä tyttärensä Vicki Rapaportin kanssa tutkimuksen, jossa käsiteltiin silmäluomilla esiintyviä TSW-oireita. Vuonna 2003 hän jatkoi aiheen tutkimista yhdessä ihotautilääkäri Mark Lebowhlin kanssa. Uudessa tutkimusartikkelissa kuvattiin silmäluomioireiden lisäksi myös suurempien potilasryhmien kokemuksia laajalle levinneistä TSW-oireista.
Lue vuoden 1999 artikkeli täältä,
ja vuoden 2003 artikkeli täältä.
Lista avoimista tutkimuksista on koottu Tietolähteet-välilehdelle.