TSW:tä on käsitelty lääketieteellisessä kirjallisuudessa miltei 60 vuoden ajan ja aiheesta on tehty runsaasti tutkimuksia.
Tässä avoimia artikkeleita sekä muita tietolähteitä.
Tietolähteet
Tutkimuksia
Ensimmäinen TSA-oireita raportoinut lääkäri oli englantilainen Ian Sneddon. Hän tutki ruusufinnipotilaita, jotka olivat käyttäneet taudin hoitamiseen fluorisoituja kortisoneja ja esittelee vuonna 1969 julkaistussa tutkimusartikkelissa yksilöityjä potilastapausta kuvineen.
Japanilaisten ihotautilääkärien Mototsugu Fukayan ja Kenji Saton vuonna 2014 tekemä tutkimus käsittelee addiktion kehitystä kortisonivoidehoitoa käyttävillä potilailla, arvioi sopivia hoitokeinoja TSW:n aikana sekä pohtii kriteerejä, joiden avulla addiktio-oireet voidaan erottaa perinteisestä atopiasta.
Lue artikkeli täältä.
Brittiläiset ihotautilääkärit Howells et al. kirjoittavat TSW-yhteisön vaativan korkeatasoista tutkimusta diagnostisen kriteeristön laatimiseksi oireyhtymälle. Kirjoittajien mukaan tutkimus on tärkeässä asemassa TSA:n ennaltaehkäisemisessä ja myös potilaita tulisi kuulla turvallisempien hoitokäytäntöjen kehityksessä.
Vuonna 2024 yhdysvaltalainen lastenlääkäri ja allergologiaan ja immunologiaan erikoistuva lääkäri Nadia Shobnam et al. tutkivat NAD+ -yhdisteen kohonnutta määrää TSW-potilailla. Tutkijoiden mukaan ilmiö viittaa aineenvaihduntahäiriöön.
Shobnam et al. laativat TSW:lle myös diagnostisen kriteeristön, joka on jaettu Yhdysvaltain kansallisen terveysinstituutin (NIH) verkkosivuilla yhdessä tutkimustiivistelmän kanssa.
Vuonna 2025 kansainvälinen asiantuntijapaneeli määritteli TSW:lle Delphi-menetelmällä yhteenvedon sen keskeisistä kliinisistä oireista.
Vuonna 2026 julkaistussa tutkimusartikkelissa yhdysvaltalaisten ihotautilääkärien Ian Mylesin ja Grace Ratleyn mukaan TSW:tä ei voi jättää tutkimatta tarkan diagnostisen kriteeristön puuttuessa, vaan tutkimuksen tulisi edetä rinnan kriteeristön luomisen kanssa.
Tutkijat painottavat myös, ettei TSW-oireilu rajoitu ainoastaan ihoon.
Terveysviranomaislähteet
TSW:lle myönnettiin Yhdysvalloissa virallinen ICD-koodi (L30.81) alkuvuodesta 2026. Koodi otetaan käyttöön vuonna 2027. Oireyhtymän voi diagnosoida kansainvälisesti myös haittavaikutuskoodilla T49.0X5A.